Olen saanut tuossa kommentteja kahdelta vertaiseltani, syöpäläiseltä. Heidän blogejaan luettuani Tiinan ja Leenan olen niin samaistunut heidän kirjoituksiin. Samanlaiselta se tuntui itselläkin kohta pari vuotta sitten.
Lenkkipolulla ihmettelin kun en jaksa ei millään oli aivan veto pois. Miehen lievän painostuksen jälkeen menin sitten lääkäriin josta sitten lähetti verikokeisiin kun niitä ei ole vähän aikaan otettu ja keuhkokuviin. Keskiviikkona soitettiin että lähete on mennyt Oysiin josta lääkäri soitti perjantaina että voitko tulla heti että voidaan aloittaa hoito sinulla on todennäköisesti krooninen myoloninen leukemia. Kyllä siinä pienten lasten äidillä maailma romahti eihän siihen ole hoitoa ainahan siihen on kuoltu niin luulin.
Mutta lääkäri totesi että kun kerran syöpä on tullakseen niin on lottovoitto saada tämä syöpä! Lottovoitto!? Niinkai se on pikkuhiljaa itsellekin valennut. Lääkkeet kun muistaa ottaa jokapäivä ei ole arkea lamaanattuvia "myrkkyhoitoja" tai sädehoitoja. Lääkkeestä ei ole ollut pahoja sivuvaikutuksiakaan. Ainahan se kuitenkin on vaara että menettää vasteen tälle lääkkeelle. Ne olen ne nyt saavuttanut. Veriarvot korjaantuivat 3kk:ssa ja nyt ei veressä näy enää merkkejä sairaudesta. Silti olen kroonikko lääkkeet eivät minua paranna koskaan.
Elämä kulkee nyt jaksoissa verikokeet kuukauden päästä vastaukset ja siitä 2kk päästä uudet kokeet.
Hienoa että lääke "puri"!
VastaaPoistaHei Anna
VastaaPoistaItselläni todettiin luuydinsyöpä vuonna 1999 eli kymmenen vuotta sitten. Kahdella kantasolusiirrolla saatiin tauti taltutettua niin, ettei sitä enää kontrolleissa ole havaittu muina kuin luustovaurioina. Ne hieman hankaloittavat kuntoilua. Kun käyttää kekseliäisyyttä, voi niistä huolimatta tehdä monenmoista melkoisella tehollakin - kuten blogini osoittaa (http://kuntoguru.blogspot.com).
Seitsenkertainen Ranskan ympäriajon voittaja, ja tänäkin vuonna vielä kolmanneksi sijoittunut, Lance Armstrong kävi ennen ensimmäistä Tourin voittoaan läpi vaikean syöpäsairauden. Hänellä kun kivessyöpä oli tehnyt etäpesäkkeitä niin aivoihin kuin keuhkoihinkin.
Tsemppiä Sinulle toivottaa "Kuntoguru".
Arjaanneli: Sitä se todeakin on! Tovottavasti vasteet säilytetään.
VastaaPoistaKuntoguru. Kiitos! Mielenkiinnolla olen blogiasi seurannutkin.
Kiitos Anna kun linkitit blogiini. Ihmettelin äkillistä kävijämäärän kasvua eilen, jopa tuplaantumista. Ilahduin siitä kovasti, sillä juuri nyt lääkejakson lopussa sivuvaikutukset ovat maksimissaan ja samalla huominen lääkärikontrolli jännittää, suru-uutistakin sulattelen. Niiden kaikkien keskellä olen saanut uusia viestejä ja nähnyt että lukijoita käy, rohkaisevaa.
VastaaPoistaMahtavaa ja rohkaisevaa on myös sinun tarinasi, vaikka eri syöpää podemme. Kroonisuus ja sen ajatuskulut ovat ainakin yhteistä. Juokseminen oli minullekin joskus rakas harrastus, keho muistaa sen. Nyt on vaikea edes kävellä.
En voi sanoa, että mukava kun sinulla on se, jota voit hoitaa lääkkeillä. Mutta sanon kuitenkin, joskus käy tuuri, että vakavalta kuulostava sairaus ei vie pohjaa elämältä, vaan elämä jatkuu - lääkkeiden ansiosta.
VastaaPoistaIsäni kuoli kauan sitten leukemiaa sairastuttuaan noin viisi kuukautta, silloin ei ollut tallaisia lääkkeitä ja hoitoja kuin nyt.
Leena: Mietin kovasti tuota linkitystä että uskallanko? Mukava kun tykkäsit.
VastaaPoistaarleena: Näihän se on tutkijat tutkii jatkuvasti eri hoitomuotoja ja jatkuvasti löydetään uusia parantavia/hoitavia muotoja.
Heips toivon todella paljon, että lääke auttaa. Ystävälläni oli syöpä osteroosi sarkooma mitenhän se kirjoitetaan ja hän on selvinnyt siitä luojalle kiitos. Uskon vahvasti, että sinäkin selviät :) toivon sydämestäni sinulle ihania päiviä elämään. Nukkekoti Jie/Taina
VastaaPoista