Piupau viikonloppua!

Kiitoksia ihanista kommenteista. Niiitä on aina ilo lukea!

Niin taas se on viikonloppu edessä. Jospa tässä kerkeää kaikki vielä huokaista ennenkuin koulut taas alkaa. Huomasin että eihan sitä lomaa olekuin pari hullua viikkoa jäljellä. Isomilla tytöillä ole sitäkään

Miehellä meni sittenkin iv-antibiotiin puolelle. Tulehdus alkoi uudestaan nousta viikonloppua kohdin crp ollen viikonloppua yli 200. Mittari ei näyttänyt enempää. Edelleen on väsynyt. Ihme kyllä jaksoi kuiten kyllä juhlia juhlat hyvä niin. Ei tarvinnut ruveta perumaan. On sitä ollut huolesta soikeena että mitäs nyt; hoidot siirtyneet monella viikolla ja nyt oisi luvassa ensi viikolle jos saadaan tulehdus kuriin.

Jännä huomata noissa koirissakin mustasukkaisuutta ja mökötystä. Huvittuneena tuossa olen katsonut kun tytölle joka on nämä koirat  kotona ollessaan hoitanut tuli kaveri käymään. Eikä huomioinut koiria niin paljon kuin tavallisesti. Toinen koira nukku yönsä toisen tytön sängyn vieressä ja toinen sitten mököttää jossain nurkassa nyt kun ei pääässyt heidän mukaansa.

Jospa sitä nyt lähtisi ruokalevolle ja toivottelen teille mukavaa viikonloppua!

Ps. jospa vähän sataisi ei tarvitsisi kasvimaata kastella. Perunan varret piti jo leikata pois ruttoa näkyi jo lehdissä.

Viikonlopun kuvatuksia

Ostoksilla

Aamusella lähdettiin isojen tyttärien kanssa juhlavaate ostoksille. Vihdoin löytyi jonkilainen hame-pusero viritelmä. Monessa putiikissa olen käynyt ja ei oota ovat myyneet. Olisi pitänyt jo toukokuussa käydä ostamassa vaatteet.
Tässä ei jää nyt kuin 3 kokonaista päivää leipoa ja siivota huusholli rippijuhlia varten. Jospa onnistuu tyttöjen saaminen hommien kimppuun.
On tämä ollut aikamoista hurlumaheita. Miehen olisi pitänyt mennä tipan nokkaan tälle viikkoa mutta onneton sai pöpön ja kuume nousi! Onneksi ei cerpit ollu kuin 54 ja tänään oli alentunut jo siitäkin. Eikä enää kuumetta ole ainostaan flunssanen olo ja kurkkukipu.
Itsellekin tuli fuusio-transkirpitstä tulos ja se oli edelleen negaa! Eli hyvässä molekulaarisessa reminsiossa mennään. Jes! Lääkärin mukaan on enää häviävän pieni mahdollisuus taudin uusia.
Piti uusia tämän blogin otsikko. Oli taas tullut vieraita jostain kummalisista osoitteista. En oikein tiedä millä niitä ei toivottuja vierailuja estäis? Ei huvittaisi aloittaa uuttakaan blogia.

Nautiskelua

Tässä istuskelen ja nautin hiljaisuudesta ja vesisateesta!.Osa tytöistä pääsi mummolaan yökylään ja pojat lähti päiväleirilleen. Loput  sitten vielä vetelevät unia.
Vesisadekin vihdoin saatiin tännekin. Kiertänyt jotakuinkin 15km päästä. Kaikkialla on ollut kuivaa mutta meillä on tuo 1000litran vesisäiliö ollut täynnä edelliseltä sadekaudelta kertynyttä vettä. Sillä ollaan saatu kasteltua kukkaset ja juurikasvit.
Tässä taas odotellan verikokeisiin pääsyä ja sitten jos antavat myöden niin ensiviikolla olisi siten miehellä tiputukset ja seuraavalla viikolla siitä myös uudet kuvaukset. Harmi vaan kun sattuu samalle viikolla kuin pojan rippijuhlat. Jospa jaksaa juhlia kuitenkin.
Itsellä jotenkin tämä miehen sairastuminen ottaa nyt kovin voimille. Tahtoo vain itkettää koko ajan, koko ajan pelko että entä jos jään yksin?Toivo on toki korkealla parantumisesta mutta kuitenkin.