Eilen menessä mustikkaan huomattiin että "naapurissa" oli lippu puolessa tangossa. Syöpä vienyt talon isännän.
Kyllä se kourasi syvältä kun muisti hänen vaimonsa jopka oli meillä hoitamassa kun minä sairastuin ja toivottiin parasta. Nyt heillä vieraili tämä ikävää ja surua tuottava vierailija.
Itku tuli itsellekin kun mietti 3 vuoden takaista sairastumisita ja muistoja. Hyväksyttävä se että minullekin voi lähtö tulla ja ymmärtää että niin lähellä on elämän ja kuoleman raja. Kaikella on tarkoituksensa.
Tänään pitäisi jaksaa siellä käydä tai huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina!