Aamulla näkyi monta jännitynyttä silmäparia. Jokohan kohta saa lähteä. Viimein kello oli puoli 8 eli lähtö. Vielä ennen autolle menoa otettin jokavuotinen kuva. Tälläkertaa pituusjärjestyksessä koska meidän kuutosluokkalainen likka on pyyhltänyt toisten edelle.(varmaan arvaatte että äitimuori saa kuulla: mitä pätkä?)
Nuorimmainen jäi mököttämään sänkyyn kun niin olisi tehnyt kovasti mieli lähteä matkaan. Vielä vuosi pitäsi jaksaa olla äidin hupulaisena.
Illalla pitäsi sitten pakata esikon kimpsut ja kampsut ja viedä hänet opiskelupaikkakunnalle.
Haikeutta. Niin äkkiä nuo lapset kasvaa ja kohta pesän reunalla pyristelvät lähtemässä omille siivilleen. Toivotaan kantavia tuulia. Kotipesällehän saa aina tulla levähtämään jos vastanen yllättää.
Voi, varmasti haikeaa! Ihana lupaus nuorelle, saada tulla kotiin levähtämään. Tuollaisen lupauksen kanssa on turvallista lähteä maailmalle.
VastaaPoistaToivotaan niitä kantavia tuulia ♥ Itsestä on vielä vaikea kuvitella päästävänsä tuota ainokaistaan mihinkään yksin..
VastaaPoistaOnnea kaikkien teidän lastenne opintielle!