maanantai 22. helmikuuta 2010

Mietitys

Ompa väsyttävä päivä. Aurinkokaan ei tänään halua paistella ilmeisesti sitäkin väsyttää.
Aamupäivällä kävin työkkärissä taas ilmoittautumassa. Eipä ollut mitään uutta ilmennyt. Itseä haluttaisi lähteä opiskelmaan mutta pitäisi olla varaa ostaa toinen pikkuauto jolla pääsisi kulkemaan.
Jos päästäisiin esikon kanssa ensi syksynä samalle paikkakunnalle opiskelemaan ei tarvitsi tytönkään jäädä oppilaitoksen asuntolaan asumaan. Muutenkin on suuri huoli tuosta tytöstä niin voisi vähän pitää silmällä. Taitaa äidit olla ainaisia huolehtioita.
Nytkin esikkotyttö ilmoitti etteihän meillä ole mitään suunnitelmia hiihtolomaksi. Hän lähtee kuulemma jonnekin hiihtokeskuksen mökkiin tyttökaverin ja sen poikakaverin kanssa. Lie muitakin mukana. Arvatkaa pääseekö mukaan? Itse en ole näitä kavereita ikinä tavannut joten oli helppo ratkaisu tehdä. Toivottavasti tyttö ymmärtää.
Blogger Templates  

5 kommenttia:

  1. Eipä ole täälläkään paljoa aurinkoa näkynyt...lunta sen sijaan sataa lisää!
    Toivottavasti löytyisi joku mukava opiskelu/kurssi/työpaikka josta nautit täysin siemauksin. Millaisesta alasta olet eniten kiinnostunut?

    Nostan hattua päätöksellesi, näkee, että välität tyttärestäsi. Voihan se olla, että hän hieman mököttää mutta varmasti silti ymmärtää, että teet sen rakkaudesta ja turvallisuudesta!

    Oikein hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä! Teinien vanhempanaolo on haastavaa. Olisin tehnyt saman ratkaisun ja kyllä ainakin meillä käydään aika usein pitkällisiä keskusteluja ja vääntöjä. Äiti Turusta.

    VastaaPoista
  3. Voi niin tuttua "miks mää en saa".
    Selitä siinä sitten niin, että se menisi järkeen asti eikä jäisi vain tunne tasolle "tyhmä äiti mulla, ei siellä mitään tapahtuisi".
    Vaan me mammat kun huolehdimme EHKÄ liiankin kanssa nuoristamme.

    Toisaalta jos lapseen voi luottaa muissakin asioissa niin testi päälle, jos ei onnistu niin sitten kasvetaan kotona niin kauan että onnistuu.
    Tsemppiä taistoon.

    VastaaPoista
  4. Voi niin tuttua "miks mää en saa".
    Selitä siinä sitten niin, että se menisi järkeen asti eikä jäisi vain tunne tasolle "tyhmä äiti mulla, ei siellä mitään tapahtuisi".
    Vaan me mammat kun huolehdimme EHKÄ liiankin kanssa nuoristamme.

    Toisaalta jos lapseen voi luottaa muissakin asioissa niin testi päälle, jos ei onnistu niin sitten kasvetaan kotona niin kauan että onnistuu.
    Tsemppiä taistoon.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteistanne ja tsempeistä!
    MistyJ: Tuo mihin nyt suunnittelin olisi kaupan ja hallinon koulu. Muukin kiinnostais mutta tämä selkä ja sairaudet sulkevat monta mahdollisuutta pois.
    M-L: Kyllähän minäkin tuota mietein aluksi että olisi hyvä testi tytölle mutta kun en tunne nuita muita. JOs ne oliskin joskus edes käyneet meillä ja tietäisin että harrastuksiin esmes kuuluisi lautailu tai muu hauska mäkiharrastus niin voisin luvata matkaan mutta mitä muuta ne siellä mökissä tekee jos ei kukaan harrasta em.? Ja kuka on vastuusta jos jotain sattuu. 19 vuotias tuntematon sällikö? Kyllä oli helppo lopulta tehdä päätös. Joskus toiste kun on tutumpi ja luotettavampi porukka löytyy.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina!