On ollut työntäyteistä hommaa minullakin ja stressin sietokykyä ;). Vanhimman poijjan kammari on ollut remontissa ja nyt on saatu se uuteen uskoon no ovi pitää mallata vielä paikalleen. Poika siskonsa kansssa repi vanhat tapetit irti ja maalasi sitten kammarin mieleisekseen. Perjataina sitten ruvettiin yhdessä laittaan laminaattia lattiaan mutta se teettikin työtä. Onneksi tuo tietopankki oli vielä tuossa. Hoksattiin että "laudan" päät onkin kierot! Saahan niitten paikalleen panemisessa ihan rauhassa tapella. Verhot ikkunoihin niin vot! Kelpaa siellä asustella!
Toisillekin sitten tuli tekemisen puute niin olihan heillekin yksi seinänpätkä tapetin purkua ja sen pohjamaalamista sitten jämämaaleilla. Seuraavasta tilistä sitten hankitaan peittomaalit.
Näyttää nyt pahasti että seuraavakin nurkka vaatii maalia. Kumma kyllä että aina leviää tuo remontti. Pikkupoijjaat odottelee kärsimöttömänä oman kamarin laittoa. Se saa nyt odottaa.
Miehen kunto näyttää valuvan vain alaspäin. Saapahan nähdä oliko tämä tässä? Vai vieläkö meille annetaan aikaa? Vaikka luopumiseen on meille annettu jo rutkasti aikaa niin ei siihen vain totu/usko. Lapsetkin vain kyselee että milloin iskä paranee päästäs lomareissulle. Kuin niille yrittää selittää ei se vaan mene perille vai haluavatko torjua sitten. Jospa kunto kohenisi senverran että päästäs pienten kanssa käymään pienellä lomareissulla.
Kaunista Juhannusviikkoa teille kaikille ja Lämmintä Juhannusta!