perjantai 3. huhtikuuta 2009
Toivo sammui
Heikkoa toivonkipinää olen yrittänyt pitää yllä mutta niin siinä sitten kävi. Perheenpää saa tänään tai viimmestään maanantaina irtisanomislapun käteen. No nyt loppui sitten epävarmuus työpaikan suhteen. Saas nähä miten tottuu kotona oloon kun työuraa on yli25vuotta takana. Onneksi on kesä ja hommia riittää pihallakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Irtsanomis laput on aina ikäviä. Voimia teille
VastaaPoistaJos oikein asennoituu irtisanomisesta voi alkaa elämän paras aika. Yhdelle tuttavalle selitin tätä filosofiaani lohdutukseksi kun heidän työpaikallaan kaikki jännittivät tietoa ketkä saavat jäädä ja ketkä lähtevät. Hän innostui asiaa niin pitkälle mielessään kehittelemään, käsitöitä, leipomisia ja rahansäästöniksejä suunnittelemaan, että pettyi pahan kerran kun sitten saikin pitää työpaikkansa :D
VastaaPoistaRita niihän se on kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa. Ainoa huolen aihe on vain tuo taloudelinen pärjääminen. Mutta ei huolehdita huomisesta sen aika ei ole tänään.
VastaaPoistaTervehdys! Poistitko äsken kommenttisi blogistani? Se oli hävinnyt mutta minä en sitä poistanut.... Luin sen moderoinnista ja julkaisin muiden kommenttien mukana. Kiva kommentti oli :)
VastaaPoistaNiin, tuosta taloudellisesta tilanteesta vielä. Yhtenä vuonna kävi niin että minulla oli hirveän vähän opetustöitä tammikuun alkaessa. Kun tiesin että ansioita ei ole paljonkaan, tehtiin miehen kanssa päätös että eletään säästäväisesti. - Syksyllä sain taas lisää opetustöitä, ja siinä vaiheessa todettiin että meillä oli pankissa rahaa enemmän kuin minään vuonna aikaisemmin. Vanha totuus; Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.
VastaaPoista