tiistai 18. lokakuuta 2011

Sukelletaan

Taas mieli maata myöten. Mies on niin hvyäksynyt että voi kuolla ja se on hälle ihan ok. Ite en oikein pysty vielä tuohon vaihtoehtoon tyytymään.
 Minä vaan märisen taas ei se syöpä voi olla niin inhottava että veisi multa miehen ja lapsilta isän! Ainakaan vielä.
Miten tähän asiaan jaksaisi tyytyä. Kaippa niitä voimia annetaan sitten aikanaan.Ja ymmärystä.

Miehen veljet tulivat avuksi polttopuut pilkkomaan liiteriin. styton vaikutukset on nyt tosi kurjia.

6 kommenttia:

  1. Voi ei, toivotaan nyt kuitenkin vielä parasta. En mie oikein keksi sanoja, mutta toivon, että saatte vielä yhteisiä vuosia monta.

    VastaaPoista
  2. Ikävää, että miehesi voi huonosti, mutta josko hoidosta oli apua.
    Ymmärrän hyvin kapinointisi ja hätäsi.

    Muistan perhettäsi iltarukouksessni.♥

    Ihanaa, että veljet tulivat auttamaan teitä puusouvvissa...

    VastaaPoista
  3. Toivon myös että hoito vielä auttaisi, vaikka se koville ottaakin.

    Voimia.

    VastaaPoista
  4. Kiitokset teille!

    Kriisitä toiseen mennään mutta taas selvillä vesillä...

    VastaaPoista
  5. Ei se niin voi mennä! Nyt levollisin mielin siihen uuten hoitojaksoon ja pää pystyyn... koska oma uskokin vaikuttaa, näin mie luulen... <3<3<3


    *halaus*

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina!