Aamulla virkkuna tyttönä heti kahdeksaan aikoihin rupesin koulutehtävien kimppuun. Ajatuksena ettei tässä kauan mene.
Kun olin työelämäviestinnän tehtävät tehnyt kello oli jo puoli 11, hupsis. Aloittelin sitten tekstinkäsittelyn tehtäviä ja täytyy nyt todeta näin illalla ettei ole kuin puolet tehtynä.
Poikanenkin illalla auttoi äitiä ja imuroi olohuoneen. Saapa nähdä milloin jatketaan.
Huomenna olisi ollut miehen viiskymppiset. Aijottiin lähteä "kauas" tai ainakin jänismetälle, kannon nokalle istumaan. Näin se elämä vie.
LÄmpimiä ajatuksia tälle päivälle. Ehkä se hetki kannonnokalla istuen tekisi sinulle tässä kohden ihan hyvää?
VastaaPoistaEhkei se jänismettälle lähtö olisi huono asia?
Hetki, jos toinenkin taivaanrantaan tuijottelua ja kahvimuki kourassa. Miettien tätä kaikkea.
Hurjan paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa sinulle ja perheellenne.
Toivon tänään auringon paistava!
Kiitos Vintti!
VastaaPoistaMielelläni lähtisin sinne metälle mutta kun nuo susilaumat hirvittää! Vieneet ainakin 2 koiraa jo ajosta :( Ei yksin kertaisesti yksin uskalla mennä. Muuan vuosi sitten tyttö käytti tuota kultsua lenkillä. Kultsu mennyt käväsemään metän laidassa ja kohta tultu hirveällä hädällä pois, susi perässä. Tytön ku oli nähnyt niin oli kääntynyt pois.
Haudalla ainakin käydään...
Voimia sinulle tähän päivään♥
VastaaPoistaKiitos Irmastiina!
VastaaPoista