Huomenta!

Pitkästä aikaa tännekin palailen. Aukaisin tämän bloggerin ja hui kauhistus monta kommenttia odotteli julkaistuksi pääsyä. Kiitos niistä teille!
Viimme viikko olikin täällä hiihtoloma ja kaunista säätä oli meille annettu ihan roppakaupalla.
Nuorimmat olivat ekan viikonlopun tukiperheessä ja mistä sitten minä päättelin että nuoriso vähän aikaa pärjää ilman äitiä ja nukuin väsymystä pois.
Yhtenä päivänä käytin sitten tyttöjä shoppailureissulla Ylivieskassa. Oishan tuota ollut mukava käydä isoimpien kanssa jossain mutta ei viitsinyt jättää miestä yksinkään kotiin.
Hällä limasuutta ja tahtoo henki olla vähän ahtaalla. Happi ei oikein kulje. Ei pysty kovin paljon kävelemään eikä oikein muutakaan, istuksii pääasiassa. Tuntuu vaan että aikaa vastaan taistellaan ja että se toukokuu on liian kaukana.
Tämmöstä tänne, ei oikein oikiaa asiaa mutta jotain kuitenkin. Kuviakaan ei voi laittaa piristykseksi kun kameran laturin on joku (kuka lie?) pannut liian hyvään talteen.