maanantai 30. tammikuuta 2012

Elämää onko sitä?

Niin lääkäri oli antanut ymmärtää ettei aikaa ole kauan...
Toivo?
Miten kertoa lapsille että isä ei ehkä kauaa ole?
Voi Luojani miksi annoit minulle liian vaikean tehtävän?

26 kommenttia:

  1. Voi, kuinka kamalaa! Rukoilen, että saat viisautta ja voimia vaikeaan tehtävääsi!

    VastaaPoista
  2. Voi, miten surullinen uutinen.
    Olen rukouksin mukana.
    Taivaan Isän hoitoa,
    siunausta ja voimia teille jokaiselle!

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Muuten en osaa sinua lohduttaa, kuin pyytää Taivaan Isältä sinulle voimia joka päivälle <3 Ajattelen teitä ja rukoilen perheenne puolesta<3

    VastaaPoista
  4. Kiitos teille yhteisesti! Rukous kantaa vaikeiden aikojen yli ja lohduttaa. on niin rikki revitty olo. Toivotaan näin että niinkauan kuin on elämää on toivoa.. Lapsille pitäisi kuitenkin jaksaa kertoa kunhan saa voimia siihen..

    VastaaPoista
  5. Voimia mahdottomasti! Oma äitini on kuollut syöpään, ja oikeastaan yksi asia mikä jäi vaivaamaan oli se että meiltä lapsilta pitkään "pimitettiin" asian vakavuus ja vaikka kuolemaan ei voi etukäteen varautua, niin aikaa käsitellä sitä että äiti on kuolemassa jäi tosi vähän. Mutta niin kuin sanoit, niin kauan kuin on elämää on toivoa. Jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Laura. Tuo on kyllä totta; on aikaa annettava lupumiseen. Meidän lapset vain ovat jo kerran kokeneet kun itse sairastuin leukemiaan luopumisen tuskaa. Nyt ei äiti kuole mutta isä jospa vielä saataisiin sitä aikaa..

      Poista
  6. Voi, en oikein keksi sanoja. Surullista. Voimia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirutuuli, sanaton olen minäkin..

      Poista
  7. Voi sinua, voi teitä. Sait raskaan tehtävän , ja elätte kovaa aikaa .
    Toivo on se,joka kantaa jokaisena päivänä,kuitenkin.
    Kuinka miehesi asiaa käsittelee, ja pärjää?
    Onko teillä tukea ympärillänne,että jaksatte perheenä ja yksilöinä tässä ajassa.
    Niin toivon.
    Ajatukseni ovat luonanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vintti. Hyvinhän tuo pärjää, ikuinen optimisti. Ei olisi halunnut tietää ennustetta mutta lääkäri oli pläjäyttänyt sen. Toivoa meillä pidetään yllä jospa nämä 3kk menisi hyvin eikä muutos pahempaan olisi nopeaa päästäisiin taas hoitamaan.
      Pienimmät lapset saivat tukiperheen, menvät sinne ensi viikonloppuna tutustumaan jospa tykkäisivät siellä. Isommat huolettaa mistä heille tuki? Ovat äitiinsä tulleet, yksinäisiä.
      Itselle tää on raskasta oisi ihanaa nakata tämä "raskas lasti" jonnekin.

      Poista
    2. Sairaanhoitopiirin pitäisi olla teille tukena, ja jokaisessa isossa sairaalassa on sosiaalihoitaja-jonka puoleen voi kääntyä tässä asiassa. Moni kehuu myös kirkon kautta saatavaa apua, vaikka ensi hätään kuulostaa hivenen oudolta- jos itse ei pidä kirkkoa tuttuna paikkana. Vahva usko ei ole avun edellytys.
      Samoin oman alueen sos.työntekijä voisi olla avuksi, mutta minä varmaan lähtisin liikenteeseen sairaalan sos.työntekijän kautta. Hänellä on jo tietonne, niitä ei tarvitse kertoa- se on hyvin raskasta.
      Hän on taho,joka työkeen tuota tekee, ja osaa ohjata oikeat ihmiset sinun luoksesis.
      Hän on taho, joka ymmärtää-ettei aina jaksa.

      Autan mielelläni, jos ikinä voin tai osaan,enemmän.
      Anteeksi, jos olen röyhkeä-se ei ole tarkoitus.
      Kun on itsellä liikaa,ei jaksa-eikä tarvitse. Silloin jnkun muun pitää tehdä ja hoitaa-selvittää asioita.
      Tässä yhyeiskunnassa sitä ei othdita tehdä- koska ajatellaan,että tunkeudutaan toisen reviirille.
      Se on itsellekin vaikeaa-ainakin minulle on ollut- mutta siitä on apua. Se antaa itselle sysäyksen, ja saa jostain kiinni.

      Perheneuvola on hyväksi havaittu paikka myös, - ja sitä kautta olisi ehkä oman alueen tukimuodot noita muita lapsia ajatellen helpompi selvittää- jos heidätlkin saataisiin tuen piiriin jollain tavoin.

      Poista
    3. Kiitos Vintti, ei haittaa neuvot!
      Meillä on jo hoitaja pannut jonnekin asiat vetämään ei ole kuulunut mitään ja nyt lääkäri on kanssa pannut eteenpäin. Jospa pian päästäisiin jonnekin asioista puhumaan.
      Itse on todella vaikea nyt ruveta asioita hoitaan. Ei yksinkertaisesti jaksa.

      Poista
  8. Voi Anna, olen sanaton. Rukouksin voin täältä minäkin tuntematon olla jakamassa taakkaanne. Ei tiedä, miten tulevaisuus menee, mutta nyt voi isä pitää lapsia polvellaan ja kuunnella lasten juttuja, jos vain kunto antaa myöten. Siunausta jokaiselle, isolle ja pienelle! äiti Turusta

    VastaaPoista
  9. Lapset osaavat suhtautua tuollaiseen yllättävän hyvin. Suurin huoli heille on miten Sinä jaksat tuon ajan ja varsinkin sen jälkeen. Olen kokenut suruajan kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla menehtyi esikoinen 19 vuotiaana syöpään..ja en oikeastaan muista siitä mitään. Ihminen sulkeutuu kuin kuplaan jota ei ulkomaailma kosketa. Ei se tule olemaan sinullekkaan helppoa, mutta pakkohan se on asia hyväksyä. Nyt kun poismenosta on 30 vuotta, muistan hyvät asiat, ne kulkevat mukana. Kolme vuotta sitten menetin nuorimmaiseni, 30 kymppisen. Sitä asiaa en ole edes uskaltanut purkaa. Purin sitä osin kirjoittamalla, mutta..se vaan on kipeä kohta vielä.
    Puhuminen auttaa myös paljon, saa purkaa solmua sydämessä..Ja eikä tarvita sanojakaan, halaus on hyvä ele.
    Ajattelen sinua ja lähetän kaikki enkelit ympärillenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Kauheata ajatella että olet kaksi lasta saatellu hautaan. Kiitos sinullekin ajatuksesta . Antavat paljon näkökulmia ja näköaloja asiaan.

      Poista
  10. Hei Anna <3

    Voi kun voisin jotenkin antaa käytännön apua sinulle....Mitä se voisi olla? Asutkohan missä päin Suomea? Ajattelen sinua ja perhettäsi ja huokailen Taivaan Isän puoleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mammeli. Täällä pohjoisessahan me. Se jo riittää kun muistat meitä.

      Poista
  11. Hei Anna!!! Olen sanaton ja ajattelen täällä paljon teitä!
    Elämä ei aina ole oikeudenmukainen... voimia ja voimahaleja täältä.t.jaana

    VastaaPoista
  12. Ei ole sanoja. Halauksia lähetän.

    VastaaPoista
  13. Kiitos Anna kun olet jaksanut meille kaikille vastata
    vaikka mielessäsi varmaan monta asiaa...terveisin jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta mukava tapa että vastaa toisen kommenttiin, tietää että on luettu ja vastaanotettu viesti

      Poista
  14. Vaikean eteen Luoja on sinut laittanut.
    Voimia rukoilen sinulle tähän tehtävään ja voimia tuleviin raskaisiin päiviisi.

    Olet ajatuksissani.♥

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina!