maanantai 17. lokakuuta 2011

Sanat hukassa

Vai asiat?
Nyt ei tahdo runosuoni sykkiä eikä tekstiä tulla. Kukahan lie piilottanut tarinakiven?
Viimme viikolla klanipää sai sovitusti stytot. Hyvin meni nekin alas ja olo nyt sitten hiukkasen kehno. Kaikki maistuu kinttaalle mutta syö kuitenkin tavan vuoksi.
Esikkokin lopetti työharjoittelun viimme viikolla pari päivää etuajassa kun tuli kuumeeseen. Moista en kyllä ihmettele sellaisessa mörskässä kun asui ja eväät mitä sattuu.
Lapsukaisilla on tänään koulussa uimapäivä. Sitä ihmettä herättiin odotelemaan jo viiden jälkeen kun vein esikon kylälle navetta harjoittelua suorittamaan.

Tervetuloa uudet lukijani!
Teitähän on jo vallan 40.

2 kommenttia:

  1. Hyvä että klanipää pystyy syömään, vaikka kintaalta ruoka maistuukin...☺

    Meillä isäntä saI perjantaina aika hiljaiseksi pistävän kommentin yhdeltä kaverilta, joka tietää mieheni sairaudesta.
    Miehenihän on laihtunut vähän yli 20 kiloa ja kaveri ei ollut nähnyt häntä väähään aikaan.

    Tyyppi oli sanonut, että kyllä sä olet kamanlan näköinen....siis mikä tyyppi.... mieheni oli mennyt hetkeksi hiljaiseksi ja sanonut sitten, että sinuna katsoisin peilliin ja miettisin laihdutukuuria, mutta älä sentään tälläistä toivo, kuin minulla on.
    Typpi on vähän pyöreähkö.

    Monenmoista tallaajaa meitä täällä maanpäällä onkin...:(

    VastaaPoista
  2. Irmastiina: Kaikkea saa aina kuulla ja yrittää itsestään tehdä paksunahkaista.
    Aika kovaa tekstiä ei ymmärystä ollenkaan :(

    Mukavaa alkavaa syksyä sinulle!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina!