keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Sairastupa

Niinpä siinä kävi että yökötykset jatkuu. Kummallinen tauti: toissa alkuyönä kuopus yökkäsi kerran ja toisen kerran vasta eilen yöllä. Neiti 6vee on sitten koko päivän potenut huonoa oloa. Huomenna olisi se Kouluun tutustuminenkin. Taitaapa jäädä.
Onneksi nyt nukkuu jospa olo sitten kohetuisi.
Eilen ei tullut sitten käytyä lenkillä. Satoi niin kylmää tihkua ettei tarennut. Joten maratonin juokseminen siirtyy taas päivällä ;D. Tämän historiasta sen verran kun sairastuin tähän leukemiaan niin mun veli tuli käymään sairaalassa ja siinä kannusti taisteluun sairautta vastaan ja tulevaisuutta katsomaan eteenpäin: Että sitten rupeat harjoittelemaan maratonia varten kun tästä selviät. Jeps liikunta on sen jälkeen kummasti hiipunut. Pitäisi saada yhdenlainen jämäkkä semppari mukaan treeneihin "et nyt mennään eikä meinata"
Lukeekohan tätä mun blogia enää kukaan tuumii

5 kommenttia:

  1. Kyllä mie luen ihan joka ikisen päivityksen, mutta olen niin laiska kommentoimaan :) Yritän parantaa tapani :)

    VastaaPoista
  2. Ei muuta kuin lenkkarit jalkaan ja kokeilemaan juoksua! Kummasti se koukuttaa. Aloitin treenaamisen jo ennen syöpädiagnooseja, mutta sitten hoidot toivat vähän taukoa hommaan. Nyt on juoksut taas aloitettu, toivottavasti ainakin varttimaratoonikunnossa olen kesään mennessä!

    Kevätterveisiä
    Tiina-blogiystävältä
    (joka aina lukee kuulumisesi muttei aina pistä puustaaveja:)

    VastaaPoista
  3. Kiitokset kommenteista!
    Siru: Täytyy myöntää että itsekin on aika laiska kommenotoimaan. Joskus tulee tilanne että pitäs tuohonkin kommentoida mutta sanoja ei löydy.
    Tiina: Muutaman kerran olen tuossa jo hölkännyt mutta tuo kinttu kinuaa. Minäkin aloitin tuon juoksuharrastuksen ennen syöpädiagnoosia mutta se jäi sitten kun paukut ei riittäneet.

    VastaaPoista
  4. kyllä mä täällä piipahtelen. Kommentointi aina tahtoo jäädä. Mä mietin ihan samaa et käyköhän mun blogissa enään kukaan.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina!