maanantai 1. maaliskuuta 2010

Muistellen

18 vuotta syliini laskettiin suloinen enkelivauva. Pieni mustatukkainen poika. Hän ei saanut elää hetkeäkään. Kuinka väärältä se tuntuikaan hartaasti odotettu esikoinen. Toiset lähtivät kotiin tuhisevan nyytin kanssa ja me valkoisen arkun kanssa.
Elämä on antanut aikaa hyväksyä asiat niinkuin ne on meille etukäteen annettu. Herran kädessä on syntymän hetki kuin päiviemme määrä. Tänään askeleet vievät pienen hautakummun luo sytyttämään kynttilän.

*********************************************************************************

Vähän mukavempiin:
Suomeen sataneessa pronssisateessa oma poikakin hiihti koulunsa hiihtokilpailussa kavereidensa perässä kolmanneksi. Voi sitä riemun määrää ei siitä että sai pokaalin vai että HÄN toi kotiin meidän talon ensimmäisen pokaalin!


Perjantaina soitti naapurin rouva että hällä olisi tyttöjen vaatteita muutama kassillinen. Tarvikko kyseli? Yritin kysellä että minkäkokoista kun meillä on tytöt samanikäisiä.
Niihän siinä kävi että ne oli nyt sitä kokoa jota meillä on varastonkaapit täynnä. Suurin osa esmes kengät saa heivata suoraan roskapönttöön. Oispa ollutkin kokoa 110-120 niille ois nyt tarvetta.

6 kommenttia:

  1. Voimia tähän päivään! Rankkojen vaiheiden läpi olette joutuneet kulkemaan. Tänään oli Hesarissa juttua kohtukuolemista ja joku yhteinen kuolleina syntyneiden tai vain muutaman päivän eläneiden vauvojen kuolinilmoitus. Onkohan nyt joku erityinen muistopäivä vai pelkkää sattumaa?

    VastaaPoista
  2. Voi miten olen pahoillani puolestasi.
    Enkelivauvasi on ikuisesti pieni suloinen mustatukkainen poikavauva...

    Tuntuu tässä yhteydessä pahalta kertoa, että oma tyttäreni täyttää huomenna (2.3.) 18 vuotta,
    mutta onko jokin meidät,
    sinut ja minut,
    jossakin määrännytkin ystävystymään...


    *halaa hiljaa*

    VastaaPoista
  3. ..ja onnea hurjasti hienon pokaalin voittaneelle hiihtäjälupaukselle! <3

    VastaaPoista
  4. Elina K.Kiitos, En päässyt hesarin ko. digijuttua lukemaan. Hiukan vaan eri juttu meillä ei ollut kohtukuolema vaan vauveli puski pylly eellä maailmaan ja napanuora syntykin ensin ja vauva tukehtui.
    Una: Kiitos. Ei se haittaa minun lapsuudenkaveri sai samana päivänä samassa paikassa tytön joten siihen olen jo sujut eli monta on syntynyt samoina päivinä.

    VastaaPoista
  5. Sellaista se on elämä ... välillä täysin synkeiden pilvien peittämä. Onneksi pilvisten päivien jälkeen tulee aina aurinkoiset.

    VastaaPoista
  6. Oli siinä Hesarin isossa jutussa myös muista kuin kohtuun kuolleista. Sinä sen surun tiedät. Se ilmoitus kuolinilmoitusten joukossa oli vaikuttava. Minunkin ystäväni sai esikoisensa maaliskuussa jo kauan sitten eikä tämä pieni vauva elänyt kuin yhden päivän.

    Hienoa, että palkintoiloa riitti teillekin. Elämä on voittanut!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina!