Paluu arkeen

Rauha ja hiljaisuus asettui tähänkin taloon. Kolme poikaa pääsi ohjattuun päivä toimintaan 4päiväksi kuukauden ajan. Täytyy sanoa että ihanalta tämä hiljaisuus tuntuu! Monesti olen tuossa miettinyt yhden pojan osalta omaa jaksamista mitä isommaksi poika kasvaa mutta ei murehdita huomista sen aika ei ole nyt.
Olen miettinyt muutenkin juhannuksen aikana tätä elämää

Miten toisen ihmisen äänenpainokin saa toisen tuntemaan huonoutta?
Miten toinen osaakin sanoa niin että kun minäkin teen niin se saa passata sullekin?
Miksi olen niin huono että en kelpaa sellaisena kuin olen?

Nyt pitäisi jatkaa siivousurakkaa ja suunnittelemaan tytön rippijuhlia. Vaateostoksillakin pitäisi käydä. Ei taida enää monellkkaan sopia viimmevuotiset juhlavaatteet. Löytysköhän kirppareilta?
Saapa nähä tuleekohan ketään taaskaan juhliin vimme vuonna oli esikon juhlat saatiin melkein oman väen kesken juhlia. Yhdellä kummilla oli samana vikonloppun jokavuotunen perinne ja sitä ei sitten voinut katkasta sinäkään vuonna. Toisilla kummeilla oli kans rippijuhlat.
Tänä vuonna en sitten soittanut vaan laitoin kutsukortit menemään.