18 vuotta syliini laskettiin suloinen enkelivauva. Pieni mustatukkainen poika. Hän ei saanut elää hetkeäkään. Kuinka väärältä se tuntuikaan hartaasti odotettu esikoinen. Toiset lähtivät kotiin tuhisevan nyytin kanssa ja me valkoisen arkun kanssa.
Elämä on antanut aikaa hyväksyä asiat niinkuin ne on meille etukäteen annettu. Herran kädessä on syntymän hetki kuin päiviemme määrä. Tänään askeleet vievät pienen hautakummun luo sytyttämään kynttilän.
*********************************************************************************
Vähän mukavempiin:
Suomeen sataneessa pronssisateessa oma poikakin hiihti koulunsa hiihtokilpailussa kavereidensa perässä kolmanneksi. Voi sitä riemun määrää ei siitä että sai pokaalin vai että HÄN toi kotiin meidän talon ensimmäisen pokaalin!
Perjantaina soitti naapurin rouva että hällä olisi tyttöjen vaatteita muutama kassillinen. Tarvikko kyseli? Yritin kysellä että minkäkokoista kun meillä on tytöt samanikäisiä.
Niihän siinä kävi että ne oli nyt sitä kokoa jota meillä on varastonkaapit täynnä. Suurin osa esmes kengät saa heivata suoraan roskapönttöön. Oispa ollutkin kokoa 110-120 niille ois nyt tarvetta.